/ˈeræˌmɑː/, [ˈe̞ræˌmɑ̝ː]
AlkuperäFrom erä (“hunting, game; wilderness”) + maa (“land”).
- wasteland, wilderness
- historicalwilderness away from home, used for hunting, fishing and foraging
“Seutu oli savolaisten erämaata.” — The region was used as hunting grounds by the Savonians.
Muodoterämaa(nominative, singular) · erämaat(nominative, plural) · erämaa(accusative, nominative, singular) · erämaat(accusative, nominative, plural) · erämaan(accusative, genitive, singular) · erämaat(accusative, genitive, plural) · erämaan(genitive, singular) · erämaiden(genitive, plural) · erämaitten(genitive, plural) · erämaata(partitive, singular) · erämaita(partitive, plural) · erämaassa(inessive, singular) · erämaissa(inessive, plural) · erämaasta(elative, singular) · erämaista(elative, plural) · erämaahan(illative, singular) · erämaihin(illative, plural) · erämaalla(adessive, singular) · erämailla(adessive, plural) · erämaalta(ablative, singular)