/ˈmɑrko/, [ˈmɑ̝rko̞]
Alkuperä20th century variant of Markku and Markus, borrowed from Slavic Marko and Italian Marco.
- error-lua-execa male given name
“—Markohan oli prinssi.
Äiti rupesi selostamaan meille niin, että Vihtori oli kerran lukenut ääneen kirjaa. Se kertoi kaukaisesta maasta, Italiasta. Italiassa asui kuningas ja hänellä oli Marko-niminen” — —Marko was a prince after all.
Mother started explaining to us that Vihtori had once read a book out loud. It was about the distant land of Italy, in which there lived a king with a son named Marko. T
“Maatessani vuoteessa keskityin miettimään vauvalle nimeä. Tein sen hyvin huolellisesti. Minua miellytti suomalainen Markku, mutta ystävämme Juha Sipilä oli heittänyt ohimennen Martille, että entäs Mar” — As I lay in bed, I pondered a name for the baby. I did so very meticulously. The FInnihs name Markku pleased me, but our friend Juha Sipilä had quipped Martti that we should name him Marko. "That'd su
MuodotMarko(nominative, singular) · Markot(nominative, plural) · Marko(accusative, nominative, singular) · Markot(accusative, nominative, plural) · Markon(accusative, genitive, singular) · Markot(accusative, genitive, plural) · Markon(genitive, singular) · Markojen(genitive, plural) · Markoa(partitive, singular) · Markoja(partitive, plural) · Markossa(inessive, singular) · Markoissa(inessive, plural) · Markosta(elative, singular) · Markoista(elative, plural) · Markoon(illative, singular) · Markoihin(illative, plural) · Markolla(adessive, singular) · Markoilla(adessive, plural) · Markolta(ablative, singular) · Markoilta(ablative, plural)