/ˈtiːnu/, [ˈt̪iːnu]
AlkuperäFrom Swedish tina, from Middle Low German tīne, from Latin tīna.
- a stave container for food
Muodottiinu(nominative, singular) · tiinut(nominative, plural) · tiinu(accusative, nominative, singular) · tiinut(accusative, nominative, plural) · tiinun(accusative, genitive, singular) · tiinut(accusative, genitive, plural) · tiinun(genitive, singular) · tiinujen(genitive, plural) · tiinua(partitive, singular) · tiinuja(partitive, plural) · tiinussa(inessive, singular) · tiinuissa(inessive, plural) · tiinusta(elative, singular) · tiinuista(elative, plural) · tiinuun(illative, singular) · tiinuihin(illative, plural) · tiinulla(adessive, singular) · tiinuilla(adessive, plural) · tiinulta(ablative, singular) · tiinuilta(ablative, plural)