/ˈhæi̯ʋæ/, [ˈhæi̯ʋæ]
AlkuperäPossibly a back-formation from häivähtää. Alternatively, and less likely, an old loan of Germanic origin, from the root *hewjan (later Proto-Germanic *hiwją).
Muodothäivä(nominative, singular) · häivät(nominative, plural) · häivä(accusative, nominative, singular) · häivät(accusative, nominative, plural) · häivän(accusative, genitive, singular) · häivät(accusative, genitive, plural) · häivän(genitive, singular) · häivien(genitive, plural) · häiväin(genitive, plural, rare) · häivää(partitive, singular) · häiviä(partitive, plural) · häivässä(inessive, singular) · häivissä(inessive, plural) · häivästä(elative, singular) · häivistä(elative, plural) · häivään(illative, singular) · häiviin(illative, plural) · häivällä(adessive, singular) · häivillä(adessive, plural) · häivältä(ablative, singular)