/ˈkiːlːeˣ/, [ˈk̟iːlːe̞(ʔ)]
Alkuperäkiill- + -e. First attested in 1867.
Muodotkiille(nominative, singular) · kiilteet(nominative, plural) · kiille(accusative, nominative, singular) · kiilteet(accusative, nominative, plural) · kiilteen(accusative, genitive, singular) · kiilteet(accusative, genitive, plural) · kiilteen(genitive, singular) · kiilteiden(genitive, plural) · kiilteitten(genitive, plural) · kiillettä(partitive, singular) · kiilteitä(partitive, plural) · kiilteessä(inessive, singular) · kiilteissä(inessive, plural) · kiilteestä(elative, singular) · kiilteistä(elative, plural) · kiilteeseen(illative, singular) · kiilteisiin(illative, plural) · kiilteihin(illative, plural) · kiilteellä(adessive, singular) · kiilteillä(adessive, plural)
Lähde: Wiktionary