/ˈliu̯.os/, [ˈliu̯.o̞s̠]
Alkuperäliueta (“to dissolve”) + -os. Coined by Finnish folk poetry researcher, translator and journalist Julius Krohn in 1860.
Muodotliuos(nominative, singular) · liuokset(nominative, plural) · liuos(accusative, nominative, singular) · liuokset(accusative, nominative, plural) · liuoksen(accusative, genitive, singular) · liuokset(accusative, genitive, plural) · liuoksen(genitive, singular) · liuosten(genitive, plural) · liuoksien(genitive, plural) · liuosta(partitive, singular) · liuoksia(partitive, plural) · liuoksessa(inessive, singular) · liuoksissa(inessive, plural) · liuoksesta(elative, singular) · liuoksista(elative, plural) · liuokseen(illative, singular) · liuoksiin(illative, plural) · liuoksella(adessive, singular) · liuoksilla(adessive, plural) · liuokselta(ablative, singular)