/ˈodotus/, [ˈo̞do̞t̪us̠]
Alkuperäodottaa (“to wait; to expect”) + -us
- wait, waiting
“aktiivinen odotus” — busy wait
- expectation, anticipation
Muodotodotus(nominative, singular) · odotukset(nominative, plural) · odotus(accusative, nominative, singular) · odotukset(accusative, nominative, plural) · odotuksen(accusative, genitive, singular) · odotukset(accusative, genitive, plural) · odotuksen(genitive, singular) · odotusten(genitive, plural) · odotuksien(genitive, plural) · odotusta(partitive, singular) · odotuksia(partitive, plural) · odotuksessa(inessive, singular) · odotuksissa(inessive, plural) · odotuksesta(elative, singular) · odotuksista(elative, plural) · odotukseen(illative, singular) · odotuksiin(illative, plural) · odotuksella(adessive, singular) · odotuksilla(adessive, plural) · odotukselta(ablative, singular)