/ˈoletus/, [ˈo̞le̞t̪us̠]
Alkuperäolettaa (“to assume, suppose”) + -us
- assumption, supposition
- in-compoundsdefault
Muodotoletus(nominative, singular) · oletukset(nominative, plural) · oletus(accusative, nominative, singular) · oletukset(accusative, nominative, plural) · oletuksen(accusative, genitive, singular) · oletukset(accusative, genitive, plural) · oletuksen(genitive, singular) · oletusten(genitive, plural) · oletuksien(genitive, plural) · oletusta(partitive, singular) · oletuksia(partitive, plural) · oletuksessa(inessive, singular) · oletuksissa(inessive, plural) · oletuksesta(elative, singular) · oletuksista(elative, plural) · oletukseen(illative, singular) · oletuksiin(illative, plural) · oletuksella(adessive, singular) · oletuksilla(adessive, plural) · oletukselta(ablative, singular)