/ˈriːtːi/, [ˈriːt̪ːi]
AlkuperäFrom Swedish rit, from Old French [Term?], from Latin ritus.
- form-of, indicative, past, singular, third-personthird-person singular past indicative of riittää
Muodotriitti(nominative, singular) · riitit(nominative, plural) · riitti(accusative, nominative, singular) · riitit(accusative, nominative, plural) · riitin(accusative, genitive, singular) · riitit(accusative, genitive, plural) · riitin(genitive, singular) · riittien(genitive, plural) · riittiä(partitive, singular) · riittejä(partitive, plural) · riitissä(inessive, singular) · riiteissä(inessive, plural) · riitistä(elative, singular) · riiteistä(elative, plural) · riittiin(illative, singular) · riitteihin(illative, plural) · riitillä(adessive, singular) · riiteillä(adessive, plural) · riitiltä(ablative, singular) · riiteiltä(ablative, plural)