/ˈryø̯stø/, [ˈryø̞̯s̠tø̞]
Alkuperäryöstää (“to rob”) + -o
- robbery (the crime of taking the property of another by force or threat)
Muodotryöstö(nominative, singular) · ryöstöt(nominative, plural) · ryöstö(accusative, nominative, singular) · ryöstöt(accusative, nominative, plural) · ryöstön(accusative, genitive, singular) · ryöstöt(accusative, genitive, plural) · ryöstön(genitive, singular) · ryöstöjen(genitive, plural) · ryöstöä(partitive, singular) · ryöstöjä(partitive, plural) · ryöstössä(inessive, singular) · ryöstöissä(inessive, plural) · ryöstöstä(elative, singular) · ryöstöistä(elative, plural) · ryöstöön(illative, singular) · ryöstöihin(illative, plural) · ryöstöllä(adessive, singular) · ryöstöillä(adessive, plural) · ryöstöltä(ablative, singular) · ryöstöiltä(ablative, plural)