/ˈsoi̯tin/, [ˈs̠o̞i̯t̪in]
Alkuperäsoittaa (“to play (music, sound)”) + -in (instrumental noun suffix)
- musical instrument, instrument
- player (any device that repeats recorded sound)
“DVD-soitin” — DVD player
- first-person, form-of, indicative, past, singularfirst-person singular past indicative of soittaa
Muodotsoitin(nominative, singular) · soittimet(nominative, plural) · soitin(accusative, nominative, singular) · soittimet(accusative, nominative, plural) · soittimen(accusative, genitive, singular) · soittimet(accusative, genitive, plural) · soittimen(genitive, singular) · soittimien(genitive, plural) · soitinten(genitive, plural) · soitinta(partitive, singular) · soittimia(partitive, plural) · soittimessa(inessive, singular) · soittimissa(inessive, plural) · soittimesta(elative, singular) · soittimista(elative, plural) · soittimeen(illative, singular) · soittimiin(illative, plural) · soittimella(adessive, singular) · soittimilla(adessive, plural) · soittimelta(ablative, singular)