/ˈsyːtøn/, [ˈs̠yːt̪ø̞n]
- innocent; (law) not guilty with illative ‘of’ (bearing no responsibility for a crime)
“todeta syyttömäksi” — to acquit, find innocent/not guilty
- blameless, clear, innocent. guiltless (free of guilt, or suspicion)
Muodotsyyttömämpi(comparative) · syyttömin(superlative) · syytön(nominative, singular) · syyttömät(nominative, plural) · syytön(accusative, nominative, singular) · syyttömät(accusative, nominative, plural) · syyttömän(accusative, genitive, singular) · syyttömät(accusative, genitive, plural) · syyttömän(genitive, singular) · syyttömien(genitive, plural) · syytönten(genitive, plural, rare) · syytöntä(partitive, singular) · syyttömiä(partitive, plural) · syyttömässä(inessive, singular) · syyttömissä(inessive, plural) · syyttömästä(elative, singular) · syyttömistä(elative, plural) · syyttömään(illative, singular) · syyttömiin(illative, plural) · syyttömällä(adessive, singular)
Lähde: Wiktionary