/ˈtɑi̯sto/, [ˈt̪ɑ̝i̯s̠to̞]
Alkuperä*taistaa + -o; see taistella, perhaps through a back-formation by removing the frequentative ending -ella, as an intermediate *taistaa cannot be attested.
- poeticfight, battle, combat, strife
- error-lua-execa male given name
“―Mitäs se kaimasi siellä juttelee? hän kysyi yllättäen.
―Mikä kaima? äimistyin.
―No Boris. Eikös sinulla ole sellikaverinasi sen niminen. Ja se on sama kuin Taisto.
―Ei ole ollut siitä puhetta, sanoin” — ―What's your namesake over there talking about? he suddenly asked.
―What namesake? I asked puzzled.
―Boris of course. Don't you have a cellmate of that name. He's the same as Taisto.
―I haven't really
“―Yhteen aikaan kaikki nimet aina tarkotti niiko jotain, Reino sanoi. ―Meitin naapurisa oli Voitto, Rauha, Usko, Taisto ja Sulo. Vai olikos se nuorin Vieno, se ei käyny enää koulua samaan aikaan meitin” — ―Back then all the names meant something, Reino said. ―We had neighbors like Voitto, Rauha, Usko, Taisto and Sulo. Or the youngest one might've been Vieno, he was too young and I was never in school w
“Kummasti olen ylpeä nimestäni, Taistosta.” — I saw strangely proud of my name, Taisto.
Muodottaisto(nominative, singular) · taistot(nominative, plural) · taisto(accusative, nominative, singular) · taistot(accusative, nominative, plural) · taiston(accusative, genitive, singular) · taistot(accusative, genitive, plural) · taiston(genitive, singular) · taistojen(genitive, plural) · taistoa(partitive, singular) · taistoja(partitive, plural) · taistossa(inessive, singular) · taistoissa(inessive, plural) · taistosta(elative, singular) · taistoista(elative, plural) · taistoon(illative, singular) · taistoihin(illative, plural) · taistolla(adessive, singular) · taistoilla(adessive, plural) · taistolta(ablative, singular) · taistoilta(ablative, plural)