/ˈʋɑstuː/, [ˈʋɑ̝s̠tuː]
Alkuperävastata (“to be responsible for, to be in charge of”) + -uu. Introduced from dialects by Finnish journalist, poet and translator Paavo Tikkanen in 1845; modern senses from 1883, perhaps shortened from edesvastuu.
- responsibility, charge
“Kenelle vastuu tästä kuuluu?” — Who should be held responsible for this?
“Ei ole hyvä, että kissasta vastuussa oleva henkilö ei ole koskaan kotona!” — It's not good that the person in charge of the cat is never home!
“Kun vanhempani kuolivat, jouduin yhtäkkiä vastuuseen nuoremmista sisaristani.” — When my parents died, I suddenly found myself in charge of my younger sisters.
- liability
Muodotvastuu(nominative, singular) · vastuut(nominative, plural) · vastuu(accusative, nominative, singular) · vastuut(accusative, nominative, plural) · vastuun(accusative, genitive, singular) · vastuut(accusative, genitive, plural) · vastuun(genitive, singular) · vastuiden(genitive, plural) · vastuitten(genitive, plural) · vastuuta(partitive, singular) · vastuita(partitive, plural) · vastuussa(inessive, singular) · vastuissa(inessive, plural) · vastuusta(elative, singular) · vastuista(elative, plural) · vastuuseen(illative, singular) · vastuisiin(illative, plural) · vastuihin(illative, plural, rare) · vastuulla(adessive, singular) · vastuilla(adessive, plural)